Pullakahvilla Ilmatsalussa

Tänään Tartoa helli mitä mainioin aurinkoinen syyssää. Päätettiin A:n kanssa lähteä nauttimaan siitä retkelle. Paikaksi valikoitui Ilmatsalu, joka sijaitsee reilu vartin ajomatkan päässä Tartosta. A oli reippaana leiponut aamulla vanilja-kookospullia ja meillä oli kahvia termarissa, nams! :) Vielä toipilaana oleva Luca ei valitettavasti päässyt osallistumaan retkelle, joten kuvia vain Dinasta ja Fridasta jotka kyllä riehuivat ja nauttivat Lucankin puolesta. Pidemmittä puheitta, nauttikaa kuvista! :)

Valmiera win win

Jjeeee! :D Takana aivan mahti viikonloppu tutussa ja ihanassa Latvian Valmierassa. Oli kiva päästä taas piiiitkästä aikaa näyttelyreissuun, edellisestä vierähtänyt jotakuinkin puoli vuotta! :O Viimeksi oltiin maaliskuussa Lucan kanssa Latvian voittajanäyttelyssä.

Matkaan aamuvarhain

Minun ja Fridan mukaan reissuun lähti I ja basset hound Helli, sekä I ja lancashire heelerit Sera ja Risto. Matkaan lähdettiin puoli kahdeksan aikaan lauantaiaamuna, heeleri kehä kun alkoi heti kymmeneltä. Kun heeleri kehään oli kiirehditty ja ehditty ja pokattu ROP sekä VSP palkinnot, jäi meille pari tuntia huiliaikaa ennen Hellin ja Fridan kehiä. Ehdin hyvin viimeistellä Fridan trimmin, onneksi viime viikonloppuna oli match show joten tarvitsi todellakin vain korjailla! ;) Vähän harjoiteltiin ennen kehää seisomista ja näyttelyhihnassa liikkumisa, se kun ei mennyt ihan putkeen edellisen viikonlopun mätsärissä hih. Halliolosuhteissa Frida kuitenkin oli rauhallisempi ja liikkui nätisti.

Olen valmis kehään! :)

Myös Helli, jonka kehä oli hieman ennen meitä pokkasi itselleen ROP sijoituksen saaden sertin, ja valioitui Latvian muotovalioksi. Lauantaina meidät tuomaroi rotukehässä serbialainen Dusan Paunovic. Frida käyttäytyi kehässä kuin ammattilainen ja esiintyi omana energisenä ja iloisena itsenään. "Excellent puppy female" aloitti tuomarikin arvostelunsa katsoen minua hymyillen silmiin. Oli ilmeistä että hän piti Fridasta ja minullekin jäi tosi hyvä fiilis kehästä. Tuloksena ERI, KP, ROP pentu.

Ensimmäinen kerta näyttelykehässä

Kaikkien menestyttyä ei auttanut kuin jäädä odottelemaan ryhmäkehiä. :D Niissä Sera pokkasi RYP2 sijoituksen FCI0 ryhmässä. Fridasta huomasi pentujen BIS-kilpailun esiarvostelukehässä hienoista väsymystä. Hienosti pikku neiti kuitenkin piti pintansa ja sijoittui venäläisen Viktor Pilikinin tuomaroimana BIS 5 pennuksi ensimmäisissä näyttelyissään! :)

Frida rentoutuu palkintolelun kanssa

pentujen BIS kehä

BIS 5 !! :D

Upean näyttelypäivän jälkeen oli hyvä lähteä palkistemaan myös hieman itseään. Ajoimme tuttuun ja hyväksi koettuun kauppakeskukseen jossa vierähti nopeasti muutama tunti shoppaillessa. Sieltä lähdimme kauppakasseinemme ajamaan hotellille perjantai-illan viettoon. Majoitukseksi oli valikoitunut Valmieran naapurikaupungissa Cesiksessä, noin puolen tunnin ajomatkan päässä, sijaitseva Estere hotelli. Estere osoittautui vanhemman pariskunnan omakotitalonsa pihalla pitämäksi pienimuotoiseksi "mökkikyläksi". Valtavaan puutarhaan oli rakennttu muutamia pieniä mökkejä, jotka toimivat itsenäisinä "hotellihuoneina". Me olimme varanneet Esteren "luksusmökin", joka paljastui viehättäväksi kaksikerroksiseksi moderniksi, mutta kodikaasti sisutetuksi mökiksi kaikilla herkuilla. Meillä oli iso sauna, oma keittiö ja iso olohuone takkoineen. Takassa paloi saapuessamme tuli. Yläkerrasta löytyi kolme parisänkyä. Vastaanootto oli lämmin, Esteren omistajapariskunta esitteli mökin meille henkilökohtaisesti ja olivat kovasti ihastuksissaankoiristamme. Kuulemma koko mökki ja piha olivat niin meidän kuin koirien vapaassa käytössä. Huippua! :) Asetuttuamme taloksi, söimme iltapalaa, korkkasimme siiderit, ja suuntasimme saunaan kasvomaskit naamalla. Mukava tyttöjen ilta jäi kuitenkin lyhyehköksi pitkän näyttelypäivän ja saunan väsytettyä meidät.

Tyttöjen ruokaosotokset ;)

Esteren piha

Meidän luksusmökki :)

Sunnuntaina starttasimme liikenteeseen seitsemän aikaan auringon noustessa. Olimme tietoisia Cesiksessä sijaitsevista keksiaikaisen linnoituksen raunioista, joihin halusimme käydä tutustumassa ennen kaupungista lähtöä. Rauniot tarjoaisivat myös kauniin omintakeisen taustan koirien poseerauskuville. Ihan varsinaisille raunioille asti ei löydetty, mutta lähelle. ;)

Cesis castle

<3

Sunnuntain näyttelypäivä meni suunnilleen samalla kaavalla niin aikataulullisesti kuin tuloksellisestikin. Meidät tuomaroi suomalainen terrierituomari Markku Kipinä, jonka mielipidettä Fridasta odotin suurella mielenkiinnolla. Kipinä on käsittääkseni mieltynyt yleisesti enemmän irlantilaiseen turkkityyppiin, mutta piti Fridasta kovasti. Saimme erinomaisen laatuarvostelun, ja hän toivotteli kovasti onnea pentukehiin.

Frida oli rotukehässä hieman väsynyt, mutta nukkui parin tunnin teho kauneusunet, ja lähti virkistyneenä pentu BIS.kehään, jonka tuomaroi serbialainen Nebojsa Savicic. Frida ei ollut suuren kehän hälinästä moksiskaan, vaan esiintyi varmalla otteella. Meidät valittiin esimmäisenä jatkoon vajaa kolmenkymmenen pennun joukosta. Yhteensä jatkoon otettiin seitsemän pentua. Kun pennut sijoille 5.-2. oli valittu jäljellä oli meidän lisäksi kaksi muuta pentua, ja tunnelma tiivistyi.

Tuomarin tehdessä punainen ruusuke kädessään valintaa korkeimmasta pakintosijasta Frida pyörähti ympäri ja kauhukseni tajusin lihapullien loppuneen taskusta. Aloitin korjaamaan Fridan asentoa, mutta ehdin tuskn koskea koiraan kun tuomari tuli ojentamaan ruusuketta meille. Mikä hykerryttävän ihana hämmästyksen ja järkytyksen ja onnen sekainen hetki! Otin silmät kostuneina kiitelellen ruusukkeen vastaan ja kaappasin Fridan mukaani palkintopallille. Pikku reppana oli ihan hämmennyksissään kaikesta hälinästä ympärillään, mikä näkyy kuvassa. ;) En viitsinyt väkisin yrittää seisottaa jännittävää pentua.

Hämmentyneet voittajat ;)

Huikean näyttelyviikonlopun jälkeen teki tiukkaa saada mahtumaan autoon kaikki ostokset ja palkinnot. Varsinkin kun Frida voitti BIS pentuna mm. ihan hillittömän ison koiranruoka tynnyrin. :D Kaikki saatiin kuitenkin mahtumaan auton sisäpuolelle ja pääsimme lähtemään kotia kohti, jossa minua odotti viikonlopun E:n hoidossa ollut Luca.

Lihaton lokakuu

Lokakuu on melkein puolessa välissä, joten tässä vaiheessa ajattelin kertoa minulla parhaillaan meneillään olevasta ruokakampanjasta. Osaltani ratas lähti pyörimään kun katsoin syyskuun lopulla Madventuresista tuttujen Rikun ja Tunnan uuden tv-sarjan Docventuresin ruokaa koskevan jakson. Ojelman yhteydessä esitettiin Robert Kennerin Food Inc. elokuva, joka paljastaa länsimaisen ruokateollisuuden "pimeän puolen" ja käsittelee sen aiheuttamia haittoja niin yksittäisille eläimille ja farmareille, kuin laajemmin ympäristölle ja taloudelle. Tieto lisää tuskaa, juuri siksi ja siitä huolimatta suosittelen katsomaan!

kuva http://www.foodincmovie.co.uk/press.php

Ohjelman tiimoilta Docventuresin Riku Tunna on vegaani haastettiin kokeilemaan lihatonta ruokavaliota kuukauden ajan. Haaste heitettiin myös eteenpäin ja syntyi facebookryhmä, jossa toistaiseksi yli 30 000 ihmistä on sitoutunut viettämään lihattoman lokakuun. Hetken emmittyäni en voinut olla tarttumatta tähän haasteeseen. Mielestäni hetkellisessä epäröinnissäni kuvastui juuri nyky-yhteiskunnan asennevamma ruuan ja muiden elämän mukavuuksien suhteen. On vaikeaa vapaaehtoisesti luopua tai edes yrittää luopua väliaikaisesti jostakin ruokatarvikkeesta tai mukavuudesta johon olemme tottuneet jokapäiväisessä yltäkylläisyyden ja valinnanvapauden täyttämässä länsimaisessa elämässämme sorry mussutilässyti avautumisesta, mut myöntäkää pois tässä piilee totuuden jyvä :P

kuva https://www.facebook.com/events/516481648435327/?fref=ts

Omalla kohdallani tämä lihasta luopuminen on tarkoittanut käytännössä näkyvimmin leikkeleestä luopumista leivän päällä. Lisäksi olen korvannut pääruoissa käyttämäni kanasuikaleet tai jauhelihan soijarouheella tai kasviksilla. Ulkona syödessä on ainaisen pihvin sijaan tullut valittua kasvis- tai kala/äyriäisruokia. Mm. viime viikonloppuna söin Cookbook ravintolassa superherkullisen äyriäisrisoton tomaatti-yrttikastikkeessa, nam! Lihan poisjätön myötä olen muutenkin keskittynyt syömään terveellisemmin ja kokkaamaan enemmän itse tuoreista raaka-aineista, mihin kasvikset tarjoavat loputtomasti variaatioita ja valinnanvaraa. Pari viikkoa on menty lihattomana enkä koe toistaiseksi luopuneeni mistään olellisesta jokapäiväisessä elämässäni. Sen sijaan olen löytänyt paljon uusia ruokasuosikkeja ja jopa ajatellut että voisin jatkaa tätä pysyväisestikin. Olen perustellut itselleni niin, että silloin tällöin voisi syödä lihaa / kalaa, kunhan sen ostaa suoraan joltakin paikalliselta luomutilalta tai kalastajalta / kalastaa itse.

Haluan jakaa teille vielä yhden konkreettisen esimerkin naminami kasvisruoasta, joka on helppo, nopea ja gourmet! :) Resepti, joka on noussut tähänastiseksi suosikikseni. Eilen illalla kokoonnuimme ystäväni A:n, joka on kasvissyöjä, luokse opiskelemaan ensi viikon sisätautien tenttiä varten. Päivälliseksi teimme trendiruoaksi noussutta avokadopastaa Alexander Gullichsenin alkuperäiseen ohjeen mukaan. Supernamia! :)

Rentoa ja hyvän ruoan ja seuran täyttämää viikonloppua kaikille! :)

Syyskävelyllä

Syksy on vallannut Tarton oikein todenteolla. Viime päivinä ollaan saatu nauttia raikkaista aurinkoisista syyspäivistä ja henkeäsalpaavan kauniista kirkkaan kullankeltaisesta ruskasta, jota hohtavat Tarton puistot ja Emäjõen varren puut vaikka alla olevissa kuvissa näyttävätkin vihertäviltä :D Sääli ettei Luca jalan takia olla päästy nauttimaan pitkistä syyslenkeistä, yhdessä kaverikoirien kanssa. Käydään kuitenkin useamman kerran päivässä lyhyt 10-15 minuutin lenkki talon "takapihalla" eli ihanalla rantatiellä. :) Tällä kertaa uskaltauduttiin kävelemään tie loppuun asti rantaniitylle, jossa Frida pääsi purkamaan energiaansa vapaana ja löysi superhienon jättikepin jolla leikittiin. Lucakin sai haistella ja tutkia maailmaa, ja innostui jopa hieman tavoittelemaan keppiä Fridalta.

Myös Luca sai muutama päivä sitten uuden arki/toipilas lookin. Hyvästit jätin toistaiseksi pitkille vatsanalus-, reisi- ja kylkikarvoille, joita ollaan kasvatettu 3 vuotta. Toistaiseksi niitä ei kumpikaan meistä kaipaa, tulkoot vaa loppusyksyn kurakelit, näin on vilpoisa, helppo ja mukava olla. Ja jäihän siitä sentään vielä vehniksen näköinen! :)

vampyyrivehnä :D

Jälleennäkemisen riemua

Syksyistä Tartoa

Viime viikonloppuna koettiin laumassamme jälleennäkemisen riemua, kun J tuli viikonlopuksi Tartoon ja toi Fridan tullessaan. Kyllä me oltiinkin Lucan kanssa kaivattu pientä päivänsädettä Fridaa, ja minä tietysti J:tä! :) Etukäteen pientä jännitystä aiheutti Fridan ensimmäinen juoksu jonka neiti keksi aloittaa muutama päivä aikaisemmin. Mietin että miten koirat mahtaa asettua pitkän eron jälkeen ja varsinkin miten Fridan juoksu vaikuttaa Lucaan, joka ei saisi nyt yhtään hulinoida.

Perjantai-ilta olikin hieman kaaosta, toistensa seurasta iloisia koiria ja Fridan perää nuuskuttelevaa Lucaa sai taukoamatta olla rauhoittelemassa.  Olin etukäteen hakenut opiskelukaveriltani lainaan ison rhodesiankoiralle mitoitetun metallihäkin, jossa Frida vietti ensimmäisen yönsä. Eka yö meni suht rauhallisesti ja lauantaina koirat malttoi jo rauhoittua keskenään. Touhukasta Fridaa aktivoitiin puruluilla ja leluilla, jotta Luca sai olla rauhassa.

Lauantaina joudettiin J:n kanssa kaupungille kiertelemään kauppoja. Koirat piti vahtia autossa, toinen takakontissa ja toinen takapenkillä. Shoppailureissun saldoksi kertyi Kaubamajan osturall -alennusmyynneistä tarveostoksia sukkia, ponnareita jne ja vähän kosmetiikkaa. Lisäksi päädyin ostamaan jo aikaisemmin sovittamani ja varaamani tarvitsin vielä J:n makutuomariksi :D aivan ihanat punaruskeat nahkasaappaat Jettystä ja tummansinisen villakankaisen parkatakin Mangosta. Lauantai-illan loppuhuipennukseksi trimmasin Fridan seuraavan päivän koitosta varten.

Sunnuntaina osallistuimme ainejärjestömme Suolet ry:n perinteiseen hyväntekeväisyys match show:hun. Frida meni näyttelykehään ensimmäistä kertaa elämässään, ja vietettyään Suomessa kuluneet 3 viikkoa myös näyttelytreenaminen on ollut olematonta. Match show toimi siis kohdallamme lähtötasotestinä ensi viikonlopun ensimmäisiä virallisia näyttelyitä varten. Frida esiintyi kehässä suurella sydämellä ja energialla. Energian kanavoinnissa on vaan vielä harjoittelemista. Frida seisoo vapaasti seisotettuna tosi hienosti, mutta ravi on vielä kovin pomppivaista. Toisin sanoen joka toisella askelella neiti hyppäsi kahdalla jalalla ilmaan. :D Tuloksena yllätys yllätys sininen nauha. Sinisten pentujen finaalissa Frida liikkui jo paremmin, mutta jäätiin tällä kertaa ilman palkintosijaa. Fridan mielestä päivän suurimmaksi anniksi jäi kivat leikit kanssakilpailijoiden kanssa. :) Minä tiedän nyt mistä lähteä rakentamaan näyttelykoulutusta.

6.10. Frida reilu 7kk