Aamulla, kun yöllä on satanut, menemme metsään, järven rantaan, ja poimimme muistiin märän maan hajut.

Otsikon virkaa toimittava Risto Rasan runo sopii täydellisesti aloittamaan tämän blogikirjoituksen.

Nyt ollemme tai siis koirat ovat vihdoin toipuneet tänä keväänä meitä riivanneista "hyppykupista" eli kennelyskästä ja korvapunkeista, ja karanteenit on pidetty niin että päästään taas yhteislenkeille. Niitä on kaivanneet niin koirat kuin allekirjoittanutkin. Toipumisen myötä ollaan myös päästy jatkamaan meidän tämän kevään uutta harrastusta mejää eli verijälkeä. Kennelyskän takia koirat joutuivat olemaan olemaan pidempään levossa ja tokkopa olisivat mitään haistaneetkaan tukkoisilla nenillään. Erityisesti Frida joka sairasti taudin rankemmin, oli tosi räkäinen ja sylki yskiessään limaistavaahtoa. Nyt ollaan tervehtymisen jälkeen kuitenkin jo päästy pari kertaa jäljestämään. Koko idea jäljestämiseen sai alkunsa täällä Tartossa, jossa useampi koulukavereistani harrastaa sitä. Vehnäterrieri ei ole varsinaisesti jäljestävä / metsästävä rotu kuten basset hound tai mäyräkoira, mutta se on varsin yleispätevä rotu harrastukseen kuin harrastukseen. Nyt kun Luca ei voi enää harrastaa jalkansa takia agilitya, ja Fridan agilityharrastus on tyssännyt epäsopiviin treeniaikoihin, päätin että tarvitsemme jonkun uuden harrastuksen. Tykkään itse paljon liikkua luonnossa joten jäljestäminen tuntui mieluiselta vaihtoehdolta.

metsä oli täynnä sinivuokkoja

pyykkipojat merkkaavat jäljen

Sattumalta tarjoutui tilaisuus lähteä kokeilemaan jäljestystä kokeneemmassa seurassa, ja siitä se sitten lähti. Ensimmäisellä kerralla tehtiin molemmille koirille metsäautotielle suorat 10 metrin jäljet. Tarkoituksena oli katsoa innostuvatko koirani ylipäätään veren hajusta. Lucalla oli pää sekaisin kaverikoiran juoksuista, se lähti kyllä jäljelle oikein, mutta eksyi kesken matkan muiden hajujen perään. :D Frida jumitti pitkään alkukaadolla, nuuski ja kaivoi verta maassa. Muutaman kerran kun näytin että hajuvana jatkuu eteenpäin, se tajusi lähteä jatkamaan jälkeä pitkin. Frida teki hidasta mutta huolellista työtä ja ajoi jäljen tarkasti. Molempia myös kiinnosti mukaan otettu peuranjalka, joka toimi basset Hilden palkkiona jäljen lopussa. Meillä on ainakin vielä käytössä nakit.


Tänään käytiin kolmatta kertaa jäljestämässä. Tehtiin kimpassa kaikille koirille jäljet, ja käytiin perään tunnin lenkillä jotta jäljet saisivat vähän maantua. Pisimmän noin 300 metrin jäljen lancashire heeler Seralle kävimme I:n kanssa tekemässä valmiiksi jo eilen, jotta selviäisimme tänään vähän lyhyemmällä reissulla. Kävikin niin että metsässä oli käynyt yöllä villisikalauma, lieneekö edellisyön sadetta paossa, ja Seran jäljen alkupuoliskon maasto oli aivan tallattua ja tiheämään villisian jätöksiä. Ylimääräiset hajut aiheuttivat hieman hapuilua, mutta Sera sai kuitenkin hienosti ajettua jäljen loppuun. Metsässä oli myös runsaasti peuran jätöksiä, ja metsää reunustavalla tiellä vielä lisäksi hirven jälkiä, joten todella riistarikkaasta ja siksi koirille haastavasta alueesta on kyse.

Sera ja palkkio supinhäntä

bretagnenbassetti Myy villitsi vehnät

kaverukset Frida ja Sera :)

tästä on mennyt hirvi

Lucalle päätettiin tällä kertaa tehdä "nakkijälki" jotta se ajaisi jäljen huolellisemmin. Tähän astiset kaksi kertaa se on juossut jäljen niin vauhdilla läpi, ettei ole ollut varmuutta jäljestääkö se oikeasti. Tällä kertaa ripoteltiin jäljelle nakkeja parin metrin välein. Konsti auttoi ja Luca nuuski 25 metrin jäljen tarkasti läpi, ja kaikki nakitkin löytyivät. ;) Tähän asti varmaa nenätyötä tehnyt Frida taas häiriintyi tällä kertaa mukana olijoista. Se aloitti jäljen varmasti, mutta säpsähti sitten suoritusta sivusta kuvannutta I:aa ja menetti keskittymisensä. Erittäin avustettuna Frida sai kuitenkin ajettua jäljen loppuun. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli reissusta ja erityisesti Lucan hienosta suorituksesta. Onneksi reissun ainoaksi riistakohtaamiseksi myös jäi kauempana pellolla bongattu yksittäinen peura.

valmiina lähtöön

herra peura

keväistä peltomaisemaa

From Tartu with love

Mun poissaollessa sedät oli aloittaneet Tartossa kevättyöt, nimittäin rantatien puiden karsimisen. Muuten täällä ei ole kovin keväistä. Tai ehkä aloin vain jo odottaa liian paljon keväältä Suomilomaa edeltäneen lämpimän jakson myötä.  Silloin istuin koirien seurana parvekkeella useampana päivänä juomassa kahvia tai teetä. Nyt täällä on selkeästi viilentynyt ja tuuleekin perkule. Koirat kuitenkin viihtyy parvekkeella pitkiä aikoja kerrallaan monta kertaa päivässä. :)

Tämä näky odottikin ikkunassa kun nousin eräänä aamuna.
Hups! :)

Olen suuri taiteen ystävä ja olen jo jonkin aikaa keräillyt lenkeillä kuvia Tarton graffiteista. En missään nimessä kannata julkisten paikkojen töhrimistä, mutta joskus hienot ja/tai oivaltavat graffitit ovat kohdallaan, ja täällä Tartossa ne jotenkin sopivat kaupungin osin rappioromanttiseen näkymään. Nämä kuvatut on maalattu kahden lenkkeilyreittimme varrella olevan sillan alle.

"Vain sydämellään voi nähdä selkeästi.
Kaikki oikeasti on tärkeä on silmälle näkymätön."

female Chaplin

"Rakastan elämää ja elämä rakastaa minua.
Olen elossa ja elämä minussa. Ja niin onkin."

Tarton valkoinen sorsa

Lucaa naurattaa :)

Tapaamisten täyteinen Suomiviikko

Alkaa olla ihana viikko Suomessa lopuillaan. Tuntuu että olen oikeasti saanut irrottauduttua Tarton velvollisuuksista ja levättyä, kun on niin pitkä vierailu Suomessa. tämn mahdollisti tältä viikolta peruttu pakollinen gynekologian praksa.

Suomilomaa edeltävä viikko oli kiireinen niin koulu- kuin ainejärjestöasioiden saralla. Tein kaksi välitenttiä, synnytysavun ja sikojen infektiotautien, sekä järjestelin vuosijuhlia ahkerasti. Ainejärjestönne Suolet Ry:n vuosijuhlien järjestäminen ja niiden emännöiminen onkin ollut tämän kevään yksi suurimpia projekteja. Nyt alkaa olla pakka kasassa etukäteisjärjestelyjen osalta (tilojen vuokraus, kutsujen suunnittelu ja teko, budjetti jne.) ja saatoin hyvillä mielin lähteä Suomeen lomailemaan.

matkaeväät

Tulin Suomeen jo viime viikon torstaina 13.3. ja jatkoin Helsingistä suoraan Naantaliin viikonlopun viettoon. Perjantaille olin varannut kampaajatutultani koko käsittelyn: leikkaus, värjäys, raidat. Että voikin tehdä olon freesiksi uudet hiukset! :) Laitettiin kultamahonkia ja hunajaraitoja. Sunnuntaina mentiin J:n ja koirien kanssa koko päiväksi J:n porukoille Rymättylään. Koirat juoksi onnessaan puolipäivää pitkin pihaa ja peltoja, ja Frida ilahtui kissojen tapaamisesta pitkästä aikaa. Olin positiivisesti yllättynyt kuinka rauhallisesti se osasi tällä kertaa lähetyä niitä. Ilmeisesti jotain tarttunut paksuun terrierikalloonkin edellisistä kohtaamisista (ja osumista) hih. Kävin myös ensimmäistä kertaa J:n kanssa tilan ulkorakennuksissa, tarkoituksena oli etsiä vanhoja huonekaluja ja ikkunankehyksiä sisustusmielessä, ja tehtiinkin vaikka mitä antiikkilöytöjä! En malta odottaa kesää ja että pääsen muokkaamaan niistä ihanista ikkunankehyksistä tauluja ja peilejä ja ... :) Meidän perheen nelijalkaiset oli muuten ihan pikkasen väsyneitä tämän reissun jäljiltä.

Väsyneinä koko päivän remuamisen jälkeen

Olin saanut varattua itselleni keskiviikolle Helsinkiin hammaslääkäriajan. Viisaudenhampaat olivat vaivanneet riittävän kauan, joten niille oli aika tehdä jotain kun kerrankin olin arkena Suomessa. Ajoin tiistaina Naantalista Helsinkiin. Koirat jouduin jättämään "isin" luo Naantaliin, niillä on loppumaisillaan oleva kennelyskä, enkä halunnut riskeerata Veetun sairastumista. Vanhukset ja pennut kun vielä usein potee tartuntataudit rajummin. Tiistai-iltana menin "viimeiselle ehtoolliselle" kummeilleni ja jäin sinne yöksi, jotta aamulla olisi lyhyempi matka Meilahteen hammaslääkäriin. Hammaslääkäri oli mukava ja tehokas, vain noin vartin jouduin tuolissa makamaan, kun molemmat oikean puolen viisurit oli jo poistettu (toinen niin vauhdilla että lensi kaaressa lattialle) ja pääsin kotiin toipumaan. Keskiviikko päivä meni rauhallisissa merkeissä kipulääkettä syöden. Sen verran virkistyin iltapäivällä, että lähdin veljeni ja pappakoira Veetun kanssa ulkoilemaan "salaiselle reitille" Vuosaaren sataman taakse. Veetu sai juosta ja leikkiä vapaana, ja uskaltautui jopa kiipeämään näköalatorniin kanssamme. :)

Ylöspäin käy matka

Tuolta me tultiin!

Hyvät oli näkymät.

Vuosaaren satamaa

Torstaina uskaltauduin kipulääkkeen voimin lounastamaan kahden hyvän ystäväni kanssa. Söimme erinomaisen lounaan Kaisaniemen nepalilaisessa ravintolassa, itse söin jonkun hyvän kikhernemössön. :D Lounas venyi vielä Stockannille jossa nautittiin jälkkäriksi jätskiä noms! Venynyt aika taulu kuitenkin kostautui. Lähdin ajamaan takaisin Naantaliin vasta alkuillasta, ja ajokeli oli muuttunut hirveäksi. Tuuli ja tuiskusi lunta, ja lisäksi oli todella liukasta. Säästyin täpärästi vahingoilta: vaikka ajoin varovasti menetin motarilla autoni hallinnan ja pyörähdin ympäri, mutta päädyin onneksi nokka menosuuntaan keskelle tietä enkä osunut reunavalleihin tai muihin autoihin. Huh! Loppumatka meni jalat tutisten ja rystyset valkeina rattia puristaen.

Pistaasia ja mangosorbettia

Selvisin kuitenkin ehjänä perille asti ja auto myös. Perjantaina menin Turkuun treffaamaan juuri Tartosta pois muuttanutta koulukaveriani M:aa. Juotiin kahvit uudessa asunnossa, käytiin ihanalla salaattilounaalla Blankossa jokirannassa ja koluttiin vielä kauppahalli läpi. M opiskelee vuotta ylempänä, ja kuulumisten vaihdon myötä omatkin ajatukset suuntautui vuoden päähän, jolloin pääsen muuttamaan takaisin Suomeen ja edessä on ensimmäinen kesä kandina. Jännää! Kuitenkin vielä on palattava Tartoon, huomenna.

Blankon punajuuri-vuohenjuusto ceasarsalaatti

Lauantaiaamun superaamiainen

Tallinna - meeting in the middle

Viime viikonloppukin tuli vietettyä reissussa. Tällä kertaa suuntana Tallinna ja jälleen koiranäyttelyt. Pitkäaikainen ystäväni A tuli sunnitellusti Suomesta samoihin näyttelyihin, joten viikonloppu oli samalla ystävien jälleennäkeminen pitkästä aikaa. :) Majoituimme koiratutun suosittelemaan Tallink Express -hotelliin, koska halusimme koiraystävällisen, mukavan hotellin hyvällä sijainnilla ja kohtuulliseen hintaan. Ja juuri sitä aivan satamassa, osoitteessa Sadama1, sijaitseva hotellimme olikin. Ei luksus mutta oikein siisti. Aamiainenkin oli oikein kelvollinen, ja hotellilla oli oma suojaisa parkkipaikka. Niin, ja vanha kaupunki ravintoloineen ja putiikkeineen oli vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä.

Tultiin molemmat Tallinnaan jo perjantaina iltapäivällä, jotta ehdittiin vaihtaa kuuulumisia ja vähän nauttia kaupungista. Käveltiin kauniissa vanhassa kaupungissa, ja päädyttiin päivälliselle klassikkoon, Olde Hansaan. Ravintola oli tunnelmallinen, ruoka erinomaista ja meidän tarjoilija mitä ystävällisin. Ja seura tietysti parasta! ;)

Lauantaiaamuna navigoitiin itsemme näyttelypaikalle Saku Surhalliin. Vehnät tuomaroi ruotsalainen Cindy Petterson. Mukana arvostelemassa oli aputuomari, joten juoksimme kehää ympäri useampaan kertaan ja seisoimme pitkään kun molemmat tuomarit tunnustelivat Fridan läpikotaisin. Ilokseni saimme todella yksityiskohtaisen (ja erinomaisen!) arvostelun, sekä toisen Viron juniorsertimme. Jee! Frida oli ainut vehnä, joten samalla myös JUN-ROP ja ROP sijoitukset. Myös pappa perro Nero kävi pokkaamassa kehästään kolmannen Viron veteraanisertinsä ja tuli veteraanivalioksi  10v. syntymäpäivänään, ollen vielä hienosti VSP. Jäisimme siis isoihin kehiin.  Siinä välissä ehdimme kuitenkin käydä tekemässä käsityötarvike löytöjä Karnaluxista. 

Kahden silmäparin arvioitavana

Ruusukkeet kädessä on hyvä lähteä kehästä

Junior best in show kehässä oli aivan valtavan paljon koiria, niin paljon että meidät jaettiin kahteen ryhmään, ja iso kehä täyttyi silti. Frida jännitti jonkun verran mutta esiintyi ihan kivasti kehässä. Ei kuitenkaan sijoituttu tästä porukasta. Ei myöskään sijoituttu rotukehän tuomaroineella Cindy Pettersonilla terrieriryhmässä. Jäätiin vielä katsomaan ja kuvaamaan muutaman samoihin näyttelyihin sattuneen koiratutun esiintyminen omissa ryhmäkehissään ennen lähtöä.

Sisään isoihin kehiin.

Nero jakaa rakkautta

Pakko oli laittaa, hauska tilannekuva

Onnistuneempi yritys

Ennen kotiutumista hotellille, päätimme tarkastaa lähellä sijaitsevan Rocca al Mare ostoskeskuksen tarjonnan. Rocca al Mare järkytti (positiivisesti) koollaan ja ilahdutti hyvällä tarjonnallaan erilaisia kenkä-, vaate- ja sisustusputiikkeja. Reserved -vaateliikkeestä tarttui mukaan A:lle musta mekko kehään sunnuntaille ja itselleni vähän enemmänkin: tummansiniset farkut, raidallinen neule, musta mekko  maailmanvoittajaan ja neulottu tuubikaulahuivi paljeteilla. Paljon muutakin ihanaa kevätvaatetta olisi tarttunut jos budjetista ei olisi tarvinnut huolehtia. ;) Home4you -sisustusliikkeessä olisin voinut ostaa puoli kauppaa tyhjäksi. Mulla iskee aina keväisin, ja toisaalta myös syksyisin, kauhea sisustusbuumi. Kaiken kiertelyn jälkeen molemmilla oli kauhea nälkä, joten käytiin syömässä kauppakeskuksen intialaisessa ravintolassa ennen hotellille lähtöä. 

Yksi home4youn gotta have ihanuuksista!

Hotellilla; Frida ja Karnalux ostokset

Näistä kehkeytyy myöhemmin pantoja, hihnoja ja tuosta 12m oranssista nylonhihnasta ruutu tokotreeneihin.

Dog play  <3

Sunnuntaina vehnäkehä oli taas heti aamusta, joten pikainen aamupala hotellilla ja taas matkaan. Sunnuntain vehnäkehän tuomaroi virolainen Helin Kasuk-Tenson. Frida oli jostain syystä hieman vaisu kehässä, väsynytkö lie, mutta muisti kuitenkin antaa pusut tuomarille. Saatiin laatuarvostelu erinomainen, jälleen perusteellinen arvionti, sekä kolmas ja viimeinen viron juniorserti! Frida siis nyt Viron ja Latvian juniormuotovalio. Ja kuten eilen oltiin samalla JUN-ROP ja ROP. Myös Nero kävi pokkaamaassa itselleen ROP veteraani sijoituksen, joten päätettiin tänäänkin jäädä isoihin kehiin.

puss puss

Näköjään kaikki muutkin olivat päättäneet jäädä isoihin kehiin. Junior best in show kilpailijoiden joukko oli lähes yhtä iso kuin eilen, noin 50-60 koiraa. Juniorit tuomaroi Tanya Ahlman-Stockmari, tällä kertaa FCI ryhmä kerrallaan valtavan osallistujamäärän vuoksi. Joka ryhmästä pääsi jatkoon maksimissaan 2 koiraa. Pääsimme terrierirynmästä ensimmäisinä jatkoon, amstaffin seuraamana. Jipii! Kaiken kaikkiaan jatkoon pääsi noin 15 juniorkoiraa. 15 parhaan joukosta emme enää sijoituneet mutta olin tosi tyytyväinen jatkoon pääsystä ja Fridan reippaasta esiintymisestä.

Terrieriryhmän tuomaroi romanialainen Augustin Ionescu. Frida jatkoi hyvällä vireellä, isosta terrieri ryhmästä pääsimme kuuden parhaan joukkoon. Myös yksilöarvostelu sujui meidän osalta hyvin. Sain Fridan seisomaan ryhdikkäästi ja se liikkui hyvällä draivilla. Lopulta sijoituimme ryhmän neljänsiksi. Upeaa! :)

Välillä mentiin näinkin vauhdikkaasti! :D

RYP4 !

Prinsessa lepäilee suorituksen jälkeen

Jäimme vielä katsomaan loput ryhmäkehät ja BIS kehän näyttelypaikan Hesburgerin eineksien toimiessa tänään vatsantäyttäjinä. BIS kehässä kohahdutti virolainen australianpaimenkoira, joka ensin peruutti tuomarin tullessa arvostelemaan ja yritti sitten kahdesti purra tuomarin lähestyessä uudelleen. Onneksi tällainen käytös johti hylkäämiseen kehästä. Sinällään sääli, koira oli todella hieno. 

Kehän jälkeen A jatkoi suoraan laivarantaan ja minä koirineni lähdin ajelemaan kohti Tartoa. Kiitos A huippuseurasta ja ihanasta viikonlopusta! :)

Kehäkuvista suuri kiitos A:lle // (c) Fogata photography