 |
| Veetu mätsärissä syksyllä 2004 |
Veetu on ensimmäinen koirani ja sillä tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. Perheemme edellisen koiran, sileakarvaisennoutajan Niffen, menehdyttyä ollessani pieni vanhempani halusivat odottaa lasten kasvua "vastuulliseen ikään" ennen seuraavan koiran hankintaa perheeseen. Olin kinunnut koiraa veljen kanssa jo monta vuotta ja kun myöntävä vastaus vihdoin tuli, alkoi kuumeinen koirakirjojen selaaminen. Kannoin koirarotukirjoja pinokaupalla kirjastosta kotiin, selailin niitä ja piirtelinkin mieleisimpiä rotuja. Muistan piirtäneeni ainakin maltankoiran, portugalinvesikoiran, westien, skotlanninterrierin ja vehnäterrierin. Äiti olisi halunnut cairninterrierin, jota kuvattiin koirakirjassa "ilopilleriksi". Pidin kuitenkin pääni ja roduksi valikoitui vehnäterrieri. Kymmenen vuotta sitten vehnäterrieri oli melko harvinainen rotu Suomessa ja jouduimme odottamaan varattua pentua pitkään. Sillä välin ehdimme pallotella tulevan pennun nimeä pitkään ja hartaasti. Vaihtoehtoina pyörivät ainakin Otto ja Rex ... , kunnes äiti keksi Veetu -nimen.
 |
| Jouluaatto 2005, lahjojen vartija |
 |
| Mökillä kesällä 2006 |
Lopulta kesän 2001 heinäkuussa helteisenä päivänä koitti aika lähteä kohti Kristiinankaupungin Lapväärttiä vehnäpentua hakemaan. Saapuessamme maatalon pihaan meitä vastaan juoksi iloinen ja terhakka vehnänarttu Nelli, Veetun emä. Pennut olivat ulkoilemassa pihasireenin ympärille pystytetyssä aitauksessa. Lämpimänä kesäpäivänä pikku-Veetu oli kaivanut maahan itsensä kokoisen viileän kuopan, jossa se loikoili ja hätisteli muita alueeltaan. Tämän kuoppakohtauksen ja tukalan helteisen sään muistan pennunhakureissusta. Olin tuolloin 10-vuotias.
 |
| Kesäposeeraus vuosimallia 2007 |
Veetu on ollut erottamaton ystäväni ensimmäisestä yhteisestä päivästä asti. Kasvoimme yhdessä ja olemme vuosien aikana ehtineet puuhata paljon yhdessä. Pääasiallisiksi harrastuksiksi muodostuivat Match Show:t sekä agility ja tokoilu kotipihalla. Monenlaisia temppujakin Veetulle opetin. Mätsäreissä ravasimme parhaimmillaan lähes joka viikonloppu, tuohon aikaan erilaiset seurat ja järjestöt järjestivät niitä aktiivisesti. Menestystäkin niitimme, parhaimmillaan saavutimme BIS5 sijan. Vanhat ruusukkeet ovat vieläkin tallella muistona. Mukavimmat muistot ovat kesäisiltä ruohokentiltä, mutta eräs talvimätsäri tuli koettua kauppakeskuksen parkkihallissakin.
 |
| Mökillä kesällä 2011 |
Näyttelyissä emme koskaan Veetua käyttäneet, se kun hankittiin alunperin kotikoiraksi. Tämän tehtävän Veetu on täyttänytkin täydellisesti. Se on aina ollut hyväluonteinen ja terve. Jaksoi nuorempana kärsivällisesti meidän lasten touhuissa mukana ja ilahduttaa nykyään vanhempieni arkea uskollisena seuralaisena. Vanhemmiten Veetua alkoivat kiusasata ajoittaiset selkävaivat, joihin meillä oli sille särkylääkettä. Kipukohtaukset menivät nopeasti ohi lääkkeellä ja levolla. Kaulasta ja selästä otettiin röntgenkuvat, joissa ei näkynyt muutosta nikamissa tai välilevyissä. Kiropraktikolla ja koirahierojallakin käytimme Veetua. Muutoin Veetu eli onnellista koiran elämää, kunnes kipukohtaukset pahenivat ja yleistyivät kesää 2012 kohden. Siirryttiin vahvempiin opioidi-pohjaisiin kipulääkkeisiin, kipukohtausten taltuttamiseksi. Muutoin Veetun yleiskunto oli edelleen hyvä. Heinäkuussa 2012 Veetu kastroitiin hyvänlaatuisen kiveskasvaimen vuoksi. Loppukesällä epäilimme Veetulla borrelioosia vanhan herran yhtäkkisen apatian ja muiden sopivien oireiden takia. Pikatesti osoittikin yllättäen Veetun kärsivän anaplasmoosista, joka on myös punkkien levittämä tauti. Veetu sai pitkän antibioottikuurin, jonka jälkeen se ei ole kärsinyt kuin yhdestä liukastumisen aiheuttamasta kipukohtauksesta viime talvena. Koko koiran vireystila on noussut huomattavasti, ja kastroinnin jälkeisestä lievästä ylipainosta huolimatta herra porskuttaa nykyään iloisesti eteenpäin entiseen malliin.
 |
| Kesä 2012, pappa 11-v |
 |
| Veetu keväällä 2014, melkein 13-v |
päivitetty 6.4.2014
