Kiireinen loppuvuosi

Huh, oikeastaan nyt saa vasta hengähtää ja asettua hetkeksi aloilleen. :D Neljäs syyslukukausi on saatu päätökseen joitakin tenttejä lukunottamatta ja joulua on nyt vietetty kahdessa paikassa. Viimeinen kouluviikko piti kiireisenä sisältäen kirurgian esitelmän sektiosta eli keisarileikkauksesta, sekä kaksi tenttiä: radiologian ultrasonografian välitetin ja pieneläinten sisätautien viimeisen välitentin sydäntaudeista. Niistä jo tulokset tulleet ja läpi menivät oikein tyydyttävillä arvosanoilla, vaikka aikataulu oli tiukka.

Meidän vuosikurssi taisi tänä syksynä "viihtyä" pisimpään Tartossa. Kurssit olivat pitkiä ja teimme viimeisen tentin vasta 20. päivä. Laivamatka joululomalle Suomeen olikin minulla varattuna heti samalle päivälle tentin jälkeen. Edellisenä päivänä ennen lähtöä kävin vielä ostamassa Vana Tallinn glögiä tuliaisiksi Suomeen, ja mitä tapahtuikaan ajallessani City Alkosta kotiin päin. Iltapäivä ruuhkassa keskellä Tarton keskustan vilkkaimmin liikenöityä katua oikea eturengas sanoi PAM ja tyhjeni kertaheitolla! :O Sain ajettua auton tien sivuun, ja hälytin paikalle kaverini kun en itse onnistunut saamaan vararengasta ulos (citikassa ulkopohjan alla, korin vapauttava ruuvi oli ruosteessa). Kun edes kaverin isä ei saanut ruuvattua vararengasta ulos, jouduin soittamaan puksiirin eli hinausauton. Puoli iltaa meni hinausliikkeen korjaamolla. Lopulta auto jäi sinne yöksi, ja hinausauton kuski lupasi aamulla etsiä uuden talvirenkaan autooni jotta pääsen lähtemään Suomeen. Huh mikä läheltä piti tilanne, mutta loistavaa palvelua ja loppu hyvin kaikki hyvin. Pääsimme seuraavana päivänä matkaamaan Suomeen, mukana kyytiläisinä ja seurana koulukaveri ja poikaystävänsä, A&A. Pitkät matkat sujuu aina mukavammin seurassa. Kotimatkan kohokohdaksi jäi laivan musavisan voitto, josta palkintona kolme fazerin suklaalevyä. Voittokulku alkoi kun A tunnisti Antti Tuiskun biisin, jota kukaan muu ei tiennyt, hyvä me! :D

Jäin Suomessa ensin päiväksi porukoille Helsinkiin, ja tapasin myös siskoni perheineen. Oli kiva nähdä heidän lapsia pitkästä aikaa, kasvavat ja kehittyvät niin nopeasti. :) Sitten jatkoin kotiin J:n luokse Naantaliin, kävimme J:n porukoilla Rymättylässä syömässä ja hakemassa joulukuusen. Oli ihana koristella rakkaan kanssa omaa kotia jouluksi! Aatonaattona lähdettiin Helsinkiin vanhemmilleni joulunviettoon. Syötiin ähkyt maittavista jouluruuista ja saunottiin ja seurusteltiin perheen kesken. Joulupöydän erityisherkkua oli tänä vuonna kummitätini itse tekemät erilaiset silli- ja silakkaruokalajit. Oma lempparini oli cyrrysilakka. Koiratkin pääsi nauttimaan jouluherkuista, niiden ruokaan lisättiin joulukinkun läskiä ja kuivunutta nahkaa, nams! Ja tietysti kaikille kolmelle koiralle oli paketoitu omia lahjoja joissa oli nameja ja leluja, koska lahjojen avaaminen on jokajouluinen mielipuuha. ;) Seuraavana päivänä ajettiin suoraan Rymättylään syömään toinen jouluateria J:n vanhempien kanssa. Koirat nautti saadessaan juosta vapaana pitkin pihoja, ja Fridalla oli jo ikävä kissakavereitaan Benjaminia, Topia ja Kaapoa. Tunne ei ole vielä aivan molemminpuolinen mutta hurjaa edistystä on tapahtunut erityisesti Kaapon osalta.

Nyt ollaan sitten kaiken reissaamisen ja sukuloinnin jälkeen asetuttu ihan vaan kotiin nauttimaan sen lämmöstä ja rauhasta ja yhdessäolosta kullan kanssa. Ja Vana Tallinn glögistä tietty. ;) Oikein hyvää ja rauhaisaa loppuvuotta kaikille!

Jouluvalojen asennusta TÜ:n päärakennukseen,
ainoita lähenevän joulun merkkejä.

"Joulukuva" koulun pihalta viimeisinä päivinä ;)

Lahjojen paketointia :)

Rauhallista loppuvuotta toivottaa tämäkin kaksikko!

Joulutervehdys!

Tiimimme toivottaa kaikille lukijoille oikein Hyvää ja Rauhallista joulua! Nauttikaa läheistenne seurasta ja jouluherkuista, ja levätkää! :)

Voittajat Helsingin Messukeskuksessa

Huhhuijaa mikä upea viikonloppu takana Helsingin messukeskuksessa kennelliiton Koira 2013 tapahtumassa! Olin ilmoittanut Fridan optimistisesti elämänsä toisiin näyttelyihin ja ensimmäistä kertaa juniorluokkaan Helsingin joka joulukuiseen Voittaja-näyttelyviikonloppuun.. Kukkaroa ja nuorta koiraa säästääkseni osallistuimme vain kahtena päivänä: perjantaina Helsinki Winner ja lauantaina Pohjoismaiden Voittaja näyttelyihin. Sunnuntaina olisi vielä ollut Suomen Voittaja-näyttely, mutta se valikoitui pois irlantilaisen tuomarin ja pitkän Tarton kotimatkan takia.

Mikä parasta Fridan kasvattaja Ruotsista osallistui samoihin näyttelyihin Fridan emän Duffyn ja tämän veljen Nooan kanssa. Saimme siis kokea jälleennäkemisen riemua, niin me kuin emä ja tytärkin. Tapasimme perjantaiaamuna näyttelypaikalla hyvissä ajoin ennen kehää. Olin lokakuun Valmieran näyttelystä asti kasvattanut Fridalle turkkia, jotta Heléne pääsisi trimmaamaan Fridan haluamaansa malliin mahdollisimman hyvin. Oli ilo seurata ammattilaisen työskentelyä oman koiran turkin parissa. Pidän kovasti hänen tyylistään trimmata vehniä ja yritän itse opetella ja pyrkiä samaan. Duffy ja Frida ovat todella samankaltaisia turkiltaan ja rakenteeltaan, mikä sai Helénen nostalgiseksi. Silmänurkat kosteana hän sanoi että ihan liikuttuu kun Frida muistuttaa niin paljon emäänsä nuorempana ja on niin hieno koira, ihan superstar ainesta! :) Pikku superstar myös käyttäytyi trimmipöydällä mallikkaasti, niin että trimmi saatiin tehtyä ja samalla vaihdettiin enimpiä kuulumisia. Ennen kehää ehdin vielä käydä ostamassa Fridalle oman näyttelyhäkin, prinsessalle pinkkiä tietysti.

Perjantaina vehnät tuomaroi Hans Lehtinen. Vehniä oli ilmoittautunut yhteensä 20, juniornarttuja oli 3. Lehtinen tunnetaan liiketuomarina, joten Frida oli edukseen lennokkaalla ravillaan, ja seisoikin mallikkaasti. Tuloksena juniornarttujen paras, varaserti ja Helsinki Junior Winner 2013 titteli, jee! Mamma Duffy oli upeasti rodun paras ja veli Nooa urosten paras! Tämä tarkoitti että Duffy pääsisi kilpailemaan terrieriryhmän voitosta isolla lavalla tv-kameroiden edessä.  Ennen loppukilpailuja ehdimme käydä syömässä ja vaihtaa lisää kuulumisia, tutustuin myös lukuisiin Helénen ruotsalaisiin koiratuttuihin. Myös eräs kaverini, joka oli näyttelyissä kuvaamassa perrojen kehää, liittyi seuraamme. Saimme hänen kanssaan katsella katsomossa kun pieni ja pippurinen Duffy ravasi komeasti ensin Veli-Pekka Kumpumäen tuomaroimana terrieriryhmän voittoon ja lopulta Rainer Vuorisen tuomaroimana upeasti koko näyttelyn BIS kolmoseksi!! Wuhuu mikä päätös päivälle!

Cameron Rockferry "Duffy" ROP, CACIB, RYP1, BIS3

Helsinki Junior Winner '13 Cameron Rock With You

Perjantai-iltana pesin vielä Fridan, jotta turkki kihartuisi kauniimmin trimmin jäljiltä. J saapui myös työpäivänsä jälkeen Naantalista Helsinkiin seurakseni viikonlopuksi. Lauantaina minulla oli näyttelyissä kannusjoukkoina J sekä kummitätini, joka halusi tulla katsomaan kehäämme ja suuren näyttelyn vilskettä. :) Lauantaina vehnät tuomaroi Branislav Rajic Sloveniasta. Ilmoittautuneita vehniä oli hieman enemmän, 30 joista 5 juniornarttuja. Tuomarimme oli painotukseltaan enemmän turkkituomari kuin edellisen päivän Hans Lehtinen. Frida hurmasi miestuomarin ja kipusi juniornarttujen voittoon > Nordic Junior Winner 2013 titteli, ja sai vielä varasertin! :D Helénen koirat korjasivat potin lauantainakin, Duffy ollen rodun paras, ja Nooa urosten paras. Onnea! Heléne ei valitettavasti osallistunut lauantaina isoihin kehiin, vaan lähti kotimatkalle Ruotsiin. Kahville ehdimme sentään vielä käydä porukalla Lucan kasvattajien Kurth ja Irmeli Silorinteen kanssa. Kiitos seurasta! Kiertelimme vielä J:n kanssa näyttelykojuja ennen kotiin lähtöä, mukaan tarttui Helénen suosittelemaa The Stuff -kampausnestettä.

Kerrassaan upea viikonloppu! Frida ansaitsi ensimmäiset tittelinsä, mutta parasta antia oli vehnätuttujen tapaaminen, erityisesti koirieni kasvattajien joita suuren välimatkan takia pääsen näkemään harvoin! Kiitokset kaikille! :)

Syksyn tapahtumia ja Lucan kontrolli

Tulossa vähän lista luonteinen postaus viime aikojen tapahtumista.

Aloitetaan vajaa parin viikon takaisista Viron eläinlääkäripäivistä 24.-26.10. joille osallistuin nyt neljättä kertaa. Valitsin pieneläinpuolen luennot. Pieneläinluennot alkoivat perjantaina Royal Caninin sponsoriluennolla sydän- ja haimasairaiden potilaiden ruokinnasta, puhujana DVM Philippe Pierson. Loppupäivän kuuntelimme koulumme opettajan Merike Willemson-Kavakin luentoja pieneläinten keuhko- ja hengitystiesairauksista, niiden diagnosoinnista ja hoidosta. Lauantain ohjelma koostui pitkälti sydäntaudeista, joista luennoi koulumme kardiologi DVM, MSc, MRCVS Paul F. Mõtsküla. Viimeisen luennon piti sydän- ja keuhkosairaan potilaan nesteytyksestä DVM, Cert VA Heli Säre, myöskin koulumme opettajakaartissa tänä vuonna. Olen tänä syksynä opiskeltavan pieneläinten sisätautien kurssin myötä innostunut kyseisestä eläinlääketieteen osa-alueesta, joten tämän vuoden tarjonta oli minulle erittäin mieleinen! :)

Samana perjantaina kävin edustamassa Tarton Suomalaisen osakunnan, Fraternitas Fennican, väreissä naisopiskelijayhdistys Filiae Patriaen  vuosijuhlissa. Filiae Patriae on perustettu vuonna 1920 ollen Viron vanhin naisopiskelijayhdistys. Illan aikana saimme nauttia akateemisesta ilmapiiristä, käsintehdyistä cocktailpaloista, perinteisestä fuksiteatterista ja uusista tuttavuuksista.

Vielä samana viikonloppuna saimme Suomessa opiskelevat tulevat kolleegamme eli EKYn vieraaksemme Tartoon. Lauantai-iltana järjestimme vieraillemme pub crawlin Tarton muutamassa parhaassa pubissa, ja lopuksi kokoonnuimme niistä yhteen syömään, juomaan ja seurustelemaan. EKYläisten Tarton reissuun kuului myös kouluumme ja sen klinikkaan tutustuminen, sunnuntaiaamun brunssi. Muutama taisi eksyä Viron eläinlääkäripäivillekin. :)

Tiistaina 29.10. vietin iltani koulumme maneesilla. Tällä kertaa en treenaamassa, vaan katsomassa muiden treenaamisen tuloksia. Paikallinen koirakerho Säde järjesti maneesilla epäviralliset agilitykisat eli epikset, joihin muutama koulukaverini osallistui koirineen. Koska omat koirani ovat toinen toipilaana ja toinen vasta pentu, toimin kuvaajana kavereilleni. Tässä muutama otos epiksistä, kuvissa poseeraavat russelit Fanni ja Nappi, sekä kultsu Indy. Lisää epiksistä voi lukea A:n blogista, siellä myös video Dinan yhdeltä radalta. Sijoittuivat hienosti mölliluokan kakkosiksi! :)

Seuraavana viikonloppuna pääsin käymään Suomessa ensimmäistä kertaa sitten Lucan leikkauksen. Päätinkin pitää pidennetyn viikonloppuloman ja olin Suomessa torstaista maanantaihin 31.10.-4.11. Perjantaina luvassa oli pientä hemmottelua minulle. Kävin puoliltapäivin Turussa kampaajatutullani leikkauttamassa ja värjäyttämässä hiukset, istuin tyytyväisenä 3 tuntia käsiteltävänä. Lopputulos oli hyvä, kultamahonkia hunajaraidoilla, ja tuli tosi freesi olo uusista hiuksista! :)

Turusta ajoin Raisioon klinikallemme, jossa meillä oli varattuna Lucalle kontrollikäynti. Alla olevista röntgenkuvista näkyy, että murtumalinjat ovat edelleen auki mutta parenemaan päin, ja mikä tärkeintä luunpalat ovat pysyneet oikein kasassa. Metalliosien ympärillä ei näy tummentumia mikä olisi luukadon merkki, reaktio vierasesineelle. Selkeää lihasten atrofiaa on huomattavissa vasemmalla puolella (tässä vaiheessa toipumista normaalia), mutta jalka toimii hyvin ja Luca käyttää sitä melko normaalisti. Jalan liikeradat toipumisasteeseen nähden hyvät. Sain luvan alkaa lisätä Lucan liikuntaa 15% viikoittain (Jee!). Tärkeää rauhalliset tasaisesti pitenevät hihnalenkit, ja venyttely. Venytellään raajoja varovasti liikeratojen mukaisesti eli eteen ja taakse.

Luca on syönyt tämän syksyn tukihoitona Nutrolin Nivel monitehoa. Nutrolin kävi vieraanamme Tartossa 18.9. juuri sopivasti Lucan onnettomuden jälkeen. Dosentti Mikko Griinari, voinen sanoa Nutrolin tuotteiden isä, piti meille todella mielenkiintoisen ja avartavan luennon rasvahapoista ja koiran rasvahappotarpeista. Tässä vastaavanlainen tietoisku rasvahapoista Nutrolinin nettisivuilta, suosittelen erityisesti kaikille koiraharrastajille luettevaksi! Luennon päätteeksi saimme ostaa paikan päältä Nutrolinin tuotteita, mukaan lähti iso Nivel moniteho pakkaus, Fridalle Pentu öljyä sekä Veetulle Suomeen vietäväksi Seniori öljyä. Nyt jo jonkun aikaa kalaöljyjä syötettyäni voin ainakin todeta, että ne sekä Lucalle öljyn lisäksi annettavat tabletit maistuvat koirille erinomaisesti. Lucalle aion ainakin toistaiseksi jatkaa Nivel monitehon antamista toipumisen tukeksi, mahdollisesti leikatun jalan vuoksi loppu elämän nivelrikon ennaltaehkäisynä.

Vaikka Luca on sairaslomalla, minun ei ole onneksi tarvinnut olla lomalla koiratreeneistä. Vaikka en ole siitä ehtinyt tänne blogiin kirjoitella, olemme Fridan kanssa treenanneet ohjatussa ryhmässä tokoa kerran viikossa koko syksyn. Toistaiseksi olemme treenanneet ihan alkeita leikin varjolla: mm. imutusta namilla kädessä, perusasentoa, katsekontaktia, asentoja (istu, maahan, seiso) ja niiden vaihtoja sekä liikkestä pysähtymisen alkeita. Fridalla on hyvä työmotivaatio, se tekee miellään kanssani yhteistyötä, ja pitää nameista! :) Tämä syksy treenataan vain tokoa, ensi keväänä on tarkoitus aloittaa rinnalle myös agility. Frida on niin vauhdikas pikkutyttö, että noinkohan tulen pysymään radalla perässä. :D Myös Lucan kanssa olen tehnyt hieman tokoa kotona aktivoinniksi, kun ei saa liikkua niin paljon kuin haluaisi.

Loppuun pari kuvaa Suomesta viime viikonlopulta, Frida ja Luca uusissa Hurtan sadetakeissaan. :)

Taustalla Suomen joutsen

Hello miss Pink

Pullakahvilla Ilmatsalussa

Tänään Tartoa helli mitä mainioin aurinkoinen syyssää. Päätettiin A:n kanssa lähteä nauttimaan siitä retkelle. Paikaksi valikoitui Ilmatsalu, joka sijaitsee reilu vartin ajomatkan päässä Tartosta. A oli reippaana leiponut aamulla vanilja-kookospullia ja meillä oli kahvia termarissa, nams! :) Vielä toipilaana oleva Luca ei valitettavasti päässyt osallistumaan retkelle, joten kuvia vain Dinasta ja Fridasta jotka kyllä riehuivat ja nauttivat Lucankin puolesta. Pidemmittä puheitta, nauttikaa kuvista! :)

Valmiera win win

Jjeeee! :D Takana aivan mahti viikonloppu tutussa ja ihanassa Latvian Valmierassa. Oli kiva päästä taas piiiitkästä aikaa näyttelyreissuun, edellisestä vierähtänyt jotakuinkin puoli vuotta! :O Viimeksi oltiin maaliskuussa Lucan kanssa Latvian voittajanäyttelyssä.

Matkaan aamuvarhain

Minun ja Fridan mukaan reissuun lähti I ja basset hound Helli, sekä I ja lancashire heelerit Sera ja Risto. Matkaan lähdettiin puoli kahdeksan aikaan lauantaiaamuna, heeleri kehä kun alkoi heti kymmeneltä. Kun heeleri kehään oli kiirehditty ja ehditty ja pokattu ROP sekä VSP palkinnot, jäi meille pari tuntia huiliaikaa ennen Hellin ja Fridan kehiä. Ehdin hyvin viimeistellä Fridan trimmin, onneksi viime viikonloppuna oli match show joten tarvitsi todellakin vain korjailla! ;) Vähän harjoiteltiin ennen kehää seisomista ja näyttelyhihnassa liikkumisa, se kun ei mennyt ihan putkeen edellisen viikonlopun mätsärissä hih. Halliolosuhteissa Frida kuitenkin oli rauhallisempi ja liikkui nätisti.

Olen valmis kehään! :)

Myös Helli, jonka kehä oli hieman ennen meitä pokkasi itselleen ROP sijoituksen saaden sertin, ja valioitui Latvian muotovalioksi. Lauantaina meidät tuomaroi rotukehässä serbialainen Dusan Paunovic. Frida käyttäytyi kehässä kuin ammattilainen ja esiintyi omana energisenä ja iloisena itsenään. "Excellent puppy female" aloitti tuomarikin arvostelunsa katsoen minua hymyillen silmiin. Oli ilmeistä että hän piti Fridasta ja minullekin jäi tosi hyvä fiilis kehästä. Tuloksena ERI, KP, ROP pentu.

Ensimmäinen kerta näyttelykehässä

Kaikkien menestyttyä ei auttanut kuin jäädä odottelemaan ryhmäkehiä. :D Niissä Sera pokkasi RYP2 sijoituksen FCI0 ryhmässä. Fridasta huomasi pentujen BIS-kilpailun esiarvostelukehässä hienoista väsymystä. Hienosti pikku neiti kuitenkin piti pintansa ja sijoittui venäläisen Viktor Pilikinin tuomaroimana BIS 5 pennuksi ensimmäisissä näyttelyissään! :)

Frida rentoutuu palkintolelun kanssa

pentujen BIS kehä

BIS 5 !! :D

Upean näyttelypäivän jälkeen oli hyvä lähteä palkistemaan myös hieman itseään. Ajoimme tuttuun ja hyväksi koettuun kauppakeskukseen jossa vierähti nopeasti muutama tunti shoppaillessa. Sieltä lähdimme kauppakasseinemme ajamaan hotellille perjantai-illan viettoon. Majoitukseksi oli valikoitunut Valmieran naapurikaupungissa Cesiksessä, noin puolen tunnin ajomatkan päässä, sijaitseva Estere hotelli. Estere osoittautui vanhemman pariskunnan omakotitalonsa pihalla pitämäksi pienimuotoiseksi "mökkikyläksi". Valtavaan puutarhaan oli rakennttu muutamia pieniä mökkejä, jotka toimivat itsenäisinä "hotellihuoneina". Me olimme varanneet Esteren "luksusmökin", joka paljastui viehättäväksi kaksikerroksiseksi moderniksi, mutta kodikaasti sisutetuksi mökiksi kaikilla herkuilla. Meillä oli iso sauna, oma keittiö ja iso olohuone takkoineen. Takassa paloi saapuessamme tuli. Yläkerrasta löytyi kolme parisänkyä. Vastaanootto oli lämmin, Esteren omistajapariskunta esitteli mökin meille henkilökohtaisesti ja olivat kovasti ihastuksissaankoiristamme. Kuulemma koko mökki ja piha olivat niin meidän kuin koirien vapaassa käytössä. Huippua! :) Asetuttuamme taloksi, söimme iltapalaa, korkkasimme siiderit, ja suuntasimme saunaan kasvomaskit naamalla. Mukava tyttöjen ilta jäi kuitenkin lyhyehköksi pitkän näyttelypäivän ja saunan väsytettyä meidät.

Tyttöjen ruokaosotokset ;)

Esteren piha

Meidän luksusmökki :)

Sunnuntaina starttasimme liikenteeseen seitsemän aikaan auringon noustessa. Olimme tietoisia Cesiksessä sijaitsevista keksiaikaisen linnoituksen raunioista, joihin halusimme käydä tutustumassa ennen kaupungista lähtöä. Rauniot tarjoaisivat myös kauniin omintakeisen taustan koirien poseerauskuville. Ihan varsinaisille raunioille asti ei löydetty, mutta lähelle. ;)

Cesis castle

<3

Sunnuntain näyttelypäivä meni suunnilleen samalla kaavalla niin aikataulullisesti kuin tuloksellisestikin. Meidät tuomaroi suomalainen terrierituomari Markku Kipinä, jonka mielipidettä Fridasta odotin suurella mielenkiinnolla. Kipinä on käsittääkseni mieltynyt yleisesti enemmän irlantilaiseen turkkityyppiin, mutta piti Fridasta kovasti. Saimme erinomaisen laatuarvostelun, ja hän toivotteli kovasti onnea pentukehiin.

Frida oli rotukehässä hieman väsynyt, mutta nukkui parin tunnin teho kauneusunet, ja lähti virkistyneenä pentu BIS.kehään, jonka tuomaroi serbialainen Nebojsa Savicic. Frida ei ollut suuren kehän hälinästä moksiskaan, vaan esiintyi varmalla otteella. Meidät valittiin esimmäisenä jatkoon vajaa kolmenkymmenen pennun joukosta. Yhteensä jatkoon otettiin seitsemän pentua. Kun pennut sijoille 5.-2. oli valittu jäljellä oli meidän lisäksi kaksi muuta pentua, ja tunnelma tiivistyi.

Tuomarin tehdessä punainen ruusuke kädessään valintaa korkeimmasta pakintosijasta Frida pyörähti ympäri ja kauhukseni tajusin lihapullien loppuneen taskusta. Aloitin korjaamaan Fridan asentoa, mutta ehdin tuskn koskea koiraan kun tuomari tuli ojentamaan ruusuketta meille. Mikä hykerryttävän ihana hämmästyksen ja järkytyksen ja onnen sekainen hetki! Otin silmät kostuneina kiitelellen ruusukkeen vastaan ja kaappasin Fridan mukaani palkintopallille. Pikku reppana oli ihan hämmennyksissään kaikesta hälinästä ympärillään, mikä näkyy kuvassa. ;) En viitsinyt väkisin yrittää seisottaa jännittävää pentua.

Hämmentyneet voittajat ;)

Huikean näyttelyviikonlopun jälkeen teki tiukkaa saada mahtumaan autoon kaikki ostokset ja palkinnot. Varsinkin kun Frida voitti BIS pentuna mm. ihan hillittömän ison koiranruoka tynnyrin. :D Kaikki saatiin kuitenkin mahtumaan auton sisäpuolelle ja pääsimme lähtemään kotia kohti, jossa minua odotti viikonlopun E:n hoidossa ollut Luca.

Lihaton lokakuu

Lokakuu on melkein puolessa välissä, joten tässä vaiheessa ajattelin kertoa minulla parhaillaan meneillään olevasta ruokakampanjasta. Osaltani ratas lähti pyörimään kun katsoin syyskuun lopulla Madventuresista tuttujen Rikun ja Tunnan uuden tv-sarjan Docventuresin ruokaa koskevan jakson. Ojelman yhteydessä esitettiin Robert Kennerin Food Inc. elokuva, joka paljastaa länsimaisen ruokateollisuuden "pimeän puolen" ja käsittelee sen aiheuttamia haittoja niin yksittäisille eläimille ja farmareille, kuin laajemmin ympäristölle ja taloudelle. Tieto lisää tuskaa, juuri siksi ja siitä huolimatta suosittelen katsomaan!

kuva http://www.foodincmovie.co.uk/press.php

Ohjelman tiimoilta Docventuresin Riku Tunna on vegaani haastettiin kokeilemaan lihatonta ruokavaliota kuukauden ajan. Haaste heitettiin myös eteenpäin ja syntyi facebookryhmä, jossa toistaiseksi yli 30 000 ihmistä on sitoutunut viettämään lihattoman lokakuun. Hetken emmittyäni en voinut olla tarttumatta tähän haasteeseen. Mielestäni hetkellisessä epäröinnissäni kuvastui juuri nyky-yhteiskunnan asennevamma ruuan ja muiden elämän mukavuuksien suhteen. On vaikeaa vapaaehtoisesti luopua tai edes yrittää luopua väliaikaisesti jostakin ruokatarvikkeesta tai mukavuudesta johon olemme tottuneet jokapäiväisessä yltäkylläisyyden ja valinnanvapauden täyttämässä länsimaisessa elämässämme sorry mussutilässyti avautumisesta, mut myöntäkää pois tässä piilee totuuden jyvä :P

kuva https://www.facebook.com/events/516481648435327/?fref=ts

Omalla kohdallani tämä lihasta luopuminen on tarkoittanut käytännössä näkyvimmin leikkeleestä luopumista leivän päällä. Lisäksi olen korvannut pääruoissa käyttämäni kanasuikaleet tai jauhelihan soijarouheella tai kasviksilla. Ulkona syödessä on ainaisen pihvin sijaan tullut valittua kasvis- tai kala/äyriäisruokia. Mm. viime viikonloppuna söin Cookbook ravintolassa superherkullisen äyriäisrisoton tomaatti-yrttikastikkeessa, nam! Lihan poisjätön myötä olen muutenkin keskittynyt syömään terveellisemmin ja kokkaamaan enemmän itse tuoreista raaka-aineista, mihin kasvikset tarjoavat loputtomasti variaatioita ja valinnanvaraa. Pari viikkoa on menty lihattomana enkä koe toistaiseksi luopuneeni mistään olellisesta jokapäiväisessä elämässäni. Sen sijaan olen löytänyt paljon uusia ruokasuosikkeja ja jopa ajatellut että voisin jatkaa tätä pysyväisestikin. Olen perustellut itselleni niin, että silloin tällöin voisi syödä lihaa / kalaa, kunhan sen ostaa suoraan joltakin paikalliselta luomutilalta tai kalastajalta / kalastaa itse.

Haluan jakaa teille vielä yhden konkreettisen esimerkin naminami kasvisruoasta, joka on helppo, nopea ja gourmet! :) Resepti, joka on noussut tähänastiseksi suosikikseni. Eilen illalla kokoonnuimme ystäväni A:n, joka on kasvissyöjä, luokse opiskelemaan ensi viikon sisätautien tenttiä varten. Päivälliseksi teimme trendiruoaksi noussutta avokadopastaa Alexander Gullichsenin alkuperäiseen ohjeen mukaan. Supernamia! :)

Rentoa ja hyvän ruoan ja seuran täyttämää viikonloppua kaikille! :)