Luca päevik jatkuu

Nyt seuraa jatkumoa kehitystarinalle.

17.11. Aikaisin keskiviikkoaamuna Luca herätti minut pyrkimällä sänkyyni. Nostin sen sänkyyn ja se asettui nopeasti jalkopäähän nukkumaan. Puoli tuntia myöhemmin heräsimme yhdessä aamupalalle. En ole koskaan ollut aamuihminen, mutta aloin jo nauttia näistä yhteisistä aamuhetkistämme. Unenpöpperöinen teddykoira tassutteli perässäni keittiöön ja istui sievästi loitommalla katsellen aamupuuhiani. Istahdin kahvikuppi kädessäni nojatuoliin katselemaan aamusta raukeaa pentuani, joka hoiperteli syötyään luokseni suupieliään lipoen. Leikimme hetken kunnes Luca asettui nojatuolini alle aamupäiväunille.

Luca nojatuolin alla aamu-unilla.

Päivän ohjelmaan kuului takapihalenkkeilyä ja kyläily Lotan ja Booriksen luona ja yksinoloharjoitus kaupassa käyntini ajan. Rappukäytävä vähän hirvitti edelleen, mutta enää Lucaa ei tarvinnut sentään kantaa ulos asunnosta. Se käveli hieman epäröiden itse rappukäytävän puolelle. Takapihakaan ei enää tänään näyttänyt niin pelottavalta. Pidin huoletta Lucaa irti suojatulla takapihalla, eikä se kertaakaan lähtenyt paria metriä kauemmas jaloistani, mutta tutkisteli uteliaana ympäristöään.

Iltapäivällä jääkaapin sisällön koostuessa lähinnä valosta koitti hetki, jolloin minun oli ensimmäisen kerran jätettävä Luca yksin lähteäkseni lähikauppaan ostamaan välttämättömät ruokatarvikkeet. Olimme harjoitelleet vain aivan lyhyitä hetkiä yksioloa joten suorastaan juoksin kauppaan ja takaisin. Itkuhan siitä tietysti tuli ja Luca oli myös kaatanut juomakuppinsa huoneeni lattialle kauppareissuni aikana.

Ilta kului mukavammissa merkeissä. Kävelimme iltalenkkinä melkein naapurissa asuvalle Lotalle. Luca ja Booris tulivat edelleen hyvin toimeen ja tällä kertaa sosialisoituivat myös toistensa eivätkä vain lelujen kanssa. Lucan erityisen kiinnostuksen kohteena olivat Booriksen ydinluut, joista irtosi Ah niin maukasta rasvaa. :)

Luca ja Booris puuhailevat.

18.11. Yöllä oli satanut lunta. Aamulenkillämme huomasin Lucan olevan huomattavasti enemmän sinut lumisen maiseman kanssa. Olihan Laihialla ja Helsingissäkin ollut valkoinen maa. Lumi edusti Lucalle normaalia, kotoisaa maisemaa ja se rynnistikin innoissaan 20 senttisessä hangessa eteenpäin. Myös tänään kävimme lyhyellä visiitillä Booriksen luona.  Koirat olivat jo täysin luontevasti toistensa seurassa. Illalla saimme uuden vieraan koulukaverini tullessa viettämään leffailtaa luokseni. Luca sai sählytreeneistä tuliaisena oman sählypallon. Alkuhämmästyksen jälkeen Luca villiintyi aivan ennennäkemöttämään hepuliin sählypallonsa kanssa. Se pelasi palloa asunnon päästä päähän ja simahti sitten nojatuolin alle.

19.11. Perjantaina teimme Lucan kanssa ensimmäisen varsinaisen lenkkimme. Kävelimme kaksi korttelia urheilukentän ympäri. Luca käveli esimerkillisesti hihnassa eikä enää vastustanut lähtiessä pannan laittoakaan. Lisäksi suurena edistysaskeleena Luca kakki ensimmäistä kertaa ulos! Olin onnistunut olemaan poissa koulusta koko viikon, mutta iltapäivällä Luca joutui harjoittelemaan yksinoloa kemian labratuntini aikana. Tällä kertaa laitoin Lucalle hiljaista taustamusiikkia, rakensin vessapaperirullista namikätköjä ja ripottelin pieniä juustopaloja pitkin huonetta. Luca ei jäänyt itkemään lähtiessäni ja nukkui tullessani. Tuhojakaan se ei ollut tehnyt, mutta naapuri kertoi myöhemmin sen haukkuneen poissa ollessani. Yksinolo oli selvästi uuvuttanut sitä, sillä se oli melko uninen koko illan.

20.11. Lauantaina vietimme ihanan rauhallista viikonloppu aamua lojuen sängyssä hieman tavallista pidempään. Aamiaisensa kanssa Luca sai ensimmäistä kertaa kananmunan keltuaisen, joka oli suurta herkkua. Puolilta päivin kävimme pitkähköllä lenkillä. Luca rohkaistuu päivä päivältä, enää vain ohi ajavat autot pelottavat. Harjoittelimme "tänne" käskyn alkeita ja Luca pissasi ensimmäisen kerran ulos, jee! :) Iltapäivällä Booris tuli minulle hoitoon kaverini Lotan osallistuessa TASLOn (Tarton Suomalaiset Lääketieteen Opiskelijat ry) vuosijuhliin, joita oli myös järjestämässä. Sain vielä lisää seuraa kahden ystäväni tullessa meille Pirates of the Caribbean leffamaratoniin, joka tosin jäi kahden elokuvan mittaiseksi. Luca sai myös kummivanhemmat ystävieni ilmoittautuessa vapaaehtoisiksi. :)

Meillä ei koirat oleskele sohvalla.

 21.11. Sunnuntaina kämppikseni Anniina saapui Suomesta iloksemme. Vaikka kaverini olivat pitäneet minulle ahkerasti seuraa, oli mukavaa, että asunossa oli taas toinenkin kaksijalkainen. Luca haukkui Anniinan ensin aivan pystyyn, varmaankin ison rinkan ja paksun talvitakin säikäyttämänä, mutta ystävystyi pian. :)

Kämppikseni Luca, pupu ja Ansku.