maanantai 4. maaliskuuta 2013

Viikonloppu Vilnassa

Taas tuli oltua reissussa viikonloppuna. Tällä kertaa vietimme viikonloppu"loman" Liettuan pääkaupungissa Vilnassa koiranäyttelyiden merkeissä (yllärii!). Samassa seurueessa matkustivat A ja I sekä rhodesiankoira Coco ja (juoksuinen) tolleri Helmi. Toisessa autossa I ja Helli basset sekä I:n kaveri koirineen. Majoituimme aivan kaupungin liikekeskustassa sijaitsevassa Ecotel -hotellissa, joka oli jo viime vuonna todettu hyväksi hinta-laatu suhteeltaan. Majoitus kolmen hengen huoneessa maksoi noin 15/hlö/yö, koirat 10e yö ja autopaikka hotellin sisäpihalla 6e/yö. Näyttelypaikalle kongressikeskukseen ajoi noin 10min (jos osasi ajaa kerralla oikein perille, eikä ajanut ohi monikaistaisissa liikenneypyröissä ja monitasoliittymissä ;))

Saavuimme Vilnaan jo perjantaina päivällä, päätimme että pitkän ajomatkan tähden oli järkevämpää saapua jo edellisenä päivänä. Ehdittiin käydä syömässä paikallisessa Vapianossa hotellille asetuttuamme. Perjantai-ilta kului itseltäni huikean vauhdikkaasti hotellihuoneessa Lucaa trimmaillen, osa porukasta ehti ulos hankkimaan itselleen krapulan lauantaiksi. ;)

paras valkoviini pitkään aikaan

death by chocolate, vai for chocolate ... ;)


Lauantaina kaikki krapulaiset ja vähemmän krapulaiset seurueestamme selvisivät näyttelypaikalle asti. Vehnät tuomaroi lauantaina slovenialainen Robert Kanas. Lucan paksu turkki ei ollut irkkituomarin mieleen eikä Lucakaan oikein esiintyminen huvittanut >  EH. Muillakaan ei lauantaina suurempaa menestystä. Näyttelypäivän jälkeen otimme Lucasta hotellilla trimmikuvia, jotka lähetin kasvattajalle arvioitavaksi. Illalla lähdimme koko porukka vanhaan kaupunkiin päivälliselle ja drinksuille. Kaikilla taisi olla niin nälkä että annoksista ei ehditty ottaa yhtään kuvaa, mutta drinkeistä sentään. ;)

Kanaksen arvioitavana


drinksut La Creppessä

I:n nomnom jälkkäri

Kasvattajan kehoituksella jätin trimmin ennalleen sunnuntaiksi. Ei tullut korjausehdotuksia ja kuulemma hyvältä näytti. :) Keksimme että A esittää Lucan sunnuntain kehässä, josko poikaan saataisiin lisäpuhtia kun äiti ei ole vierellä. Sunnuntaina vehnät tuomaroi venäläinen Lyudmila Tschistiakova > Lucalle ERI, luokkaserti, PU2, vara-cacib. Ei valioiduttu vielä tällä reissulla, mutta jo toinen luokkaserti Liettuasta jäi käteen, joten ensi kerralla sitten toiveet korkealla. :) Kotimatkalle lähdimme viiden aikaan alkuillasta, kunnon talvimyrskyn riehuessa Vilnan seudulla:sakea lumisade ja kova puuskittainen tuuli. Kuskina I:lla oli täysi työ pitää auto tiellä. Sää onneksi helpotti pohjoisemmassa. Lunta tosin satoi siellä täällä kuuroina ja Latvian teitä kirottiin kuten tulomatkallakin, mutta pääsimme Tartoon ehjinä ja väsyneinä yhden aikaan aamuyöllä.


taas jouduttiin pöydälle ;)

luokkaserti



4 kommenttia:

Nea kirjoitti...

Mielenkiintoinen blogi sinulla! Omissa suunnitelmissa siintää myös ajatus eläinlääkäriksi valmistumisesta tulevaisuudessa. Kysymysmerkkinä vielä vain tuleeko opinnot aloitettavaksi koto-Suomessa vai tuleeko eteen lähtö Tarttoon...? :) Aiemmin Tartossa opiskelu tuntui hirmuisen kaukaiselta ja pelottavaltakin ajatukselta. Nyt kuitenkin sinun ja muiden tarttolaisten blogeja lukiessa vaihtoehto ei tunnukaan enää niin mahdottomalta. =)
En ole ehtinyt vielä blogisi jokaista sivua lukemaan, mutta kysyn nyt että:
-kuinka nopeasti/helposti uusi kieli alkoi sujumaan? olen saanut käsityksen, että arjessa siellä suomeakin kiitettävästi kuulee kun suomalaisia opiskelijoita on niin paljon...
- minkälaista aluetta Tarton seutu on asuinpaikkana? Ulkoilu-, harrastus-, kulttuurimahdollisuudet minkälaiset?
- minkälaista koiraharrastajaporukkaa paikkakunnalla on? Itse hosun koiruuksien kanssa milloin minkäkin koiraharrastuksen parissa; niin TOKOn, näyttelyiden kuin aginkin ja minulle on tärkeää että ne pysyvät arjessani jatkossakin.

Tällaisia pohdintoja mielessä pyörii ;)

Ja onnittelut vielä hienoista näyttelytuloksista! :)

Katjuska kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Katjuska kirjoitti...

Heippa! Kiitos, hauskaa jos joku saa tämän lukemisesta jotain,niinkuin minä sen kirjoittamisesta. Itse hain pari kertaa Helsingin elukalle ennenkuin kaverin kanssa päätimme hakea Tartoon. Ei ole tarvinnut katua päätöstä, vaikka rakkaista ihmisistä erossa olo ja vieraan maan erilainen kulttuuri aiheuttaa välillä päänvaivaa. Päätin että mielummin valmistunkin joskus kuin kulutan vuosia lääkikseen hakemiseen. Ja ulkomailla asuminen ja opiskelu on kyllä ollut tähän asti rikastuttava kokemus. :)

Blogissani olen kirjoitellutkin enemmän koirapainoitteissista kuulumisista, blogin linkkilistassa on opiskelukavereideni blogeja joista osasta löytyy enemmänkin tietoa Tartosta ja täällä opiskelusta.

Mutta nyt kysymyksiisi.
- Viron kielen oppii vieraaksi kieleksi yllättävän nopeasti, yhtäläisyyksiä sanastossa jakieliopissa on paljon. Karkean arvioni mukaan ensimmäisen syksyn aikana oppii kirjoittamaan hieman ja puhumaan sujuvahkosti. Kieltä ei kannata pitää kynnyskysymyksenä, kukaan meistä ei ole viroa puhunut tänne tullessa ja kaikki on pärjänneet. :)Vapaa-aika tulee vietettyä suomalaisten koulukavereiden kanssa. Suomalaisia opiskelijoita on on nykyisistä vuosikursseista noin puolet. Meidän suomalaisten ell.opiskelijoiden omaan ainejärjestöön (suolet.fi) kuuluu noin 130 jäsentä. Ollaan melko järjestäytyneitä: lääke-esittelyjä ja yritysvierailuja Suomesta, viikoittaiset agi- ja tokotreenit eri tasoisile harrastajille jne... Koira- ja/tai hevosharrastajia on suuri osa meistä. Treenataan ja lenkkeillään aktiivisesti yhdessä. Näyttelyreissuilla pitkin Baltiaa käydään kimppakyydeillä, ne jotka harrastaa.

Kaupunkina Tartto on kliseisesti sanoen mitä viehättävin! :) Sopivan pieni, kaikki on lähellä mutta kuitenkin tarjontaa riittää niin sosiaalisen elämän kuin kulttuurin tai urheilun saralla. Kaunis historiallinen keskusta, paljon puistoja, joki virtaa kaupungin läpi. Itse olen viihtynyt täällä tosi hyvin ja aika on kulunut nopeasti. :)

Jos mieleen jäi vielä vastaamattomia kysymyksiä niin kysy lisää. Voin myös laittaa hyödyllisiä linkkejä sulle jos haluat.

Nea kirjoitti...

Kiitos pikaisesta vastauksesta!Mukava kuulla Tartosta enemmän. :)
Helpottavaa kuulla, ettei kieli ole ollut ylitse pääsemätön porras. :D Onpas suomalaiset todella innostuneet Virossa opiskelusta! :o

Kuvien perusteella alue näyttää juurikin sellaiselta turvalliselta ja kotoisalta. =)

Ja juu, varmasti mieleen juolahtaa vielä monia kysymyksiä! Vastauksesi täytti nyt ne suurimmat kysymysmerkit ;)