Syksyisiä toipumiskuulumisia

Elämä toipilaan kanssa on asettunut uomiinsa. Reilu parissa viikossa Lucan toipuminen on edistynyt paremmin kuin osasin etukäteen toivoa. Olimme Naantalissa muutaman päivän leikkauksen jälkeen toipumassa pahimmasta. Koulupakotteet alkoivat painaa päälle ja maanantaina 16.9. tulin Lucan ja äitini kanssa takaisin Tartoon. Frida jäi vielä Helsinkiin hoitoon, jotta Luca saisi toipua rauhassa. Äiti järjesti työnsä niin, että pääsi viikoksi Tartoon hoitamaan Lucaa, jotta pääsin päivisin kouluun. Kiitos äiti korvaamattomasta avusta ja tuesta! <3 Toisen kouluviikon ajan lomalla oleva koulukaverini I tuli joka aamu vahtimaan Lucaa koulupäivien ajaksi. Iso kiitos!

3. päivä leikkauksesta

kauluri ketuttaa

Ensimmäisen parin viikon hoito-ohjeet olivat hyvin yksinkertaiset. Koira valvonnan alla, ulos vain tuettuna tarpeille ja ei kontrolloimatonta liikkumista (hyppiminen, kaatuminen, riehuminen, portaat jne). Saatiin Koirakissaklinikalta lainaan tukivaljaat joista Lucaa on helppo pitää kiinni ja kannatella liikkuessa. Ulos mennessä kannan Lucan rappusia alas (asunto toisessa kerroksessa) ja takaisin ylös. Ulkoilu koostuu lyhyestä kävelymatkasta talon taakse lenkkipolulle ja takaisin. Sen verran, että saa muutamaan puuhun nostaa jalkaa. Tai sitten ollaan vaan istuttu ja ihmetelty mailmaa. Jalan nostaminenkin piti "opetella uusiksi", Luca on aina nostanut merkatessa oikeaa jalkaansa, mutta nyt pitää nostaa vasenta koska sitä ei voi käyttää tukijalkana. Tässä tilanteessa on pakko sanoa, että onneksi on tuo parveke. Vaikka Luca ei voi lenkkeillä, se on saanut "ulkoilla" parvekkeella ja viihdyttää itseään katselemalla ohikulkijoita.

5. päivä leikkauksesta

7. päivä leikkauksesta

Lääkkeitä on annettu kahdesti päivässä. Tulehduskipulääke- ja antibioottikuuri kestivät 10 päivää. Opioidikipulääke Tramalia piti mennä 5 päivää, mutta annosta nostettiin ja antamista jatkettiin viikolla koska Luca oli niin kipeä kipulaastarin vaikutuksen lakattua. Antibiootti siis loppui muutama päivä sitten, viimeinen Tramal meni toissailtana ja viimeinen tulehduskipulääke eilen. Antibioottikuurin loputtua Lucan ruokahalukin vihdoin palailee. Parina päivänä on jo mennyt omia raksuja kanan kanssa, ja suolen toiminta on normalisoitunut. Tänään luovuin tukivaljaiden käytöstä, koska poika varaa jalalle jo hyvin. Jalka toimii muutenkin hyvin ja Luca jo venytteleekin takajalkojaan. Kaljuksi ajetulle leikkausalueelle on jo kasvanut uutta turkkia, huimat puoli senttiä! :) Leikkaushaava on parantunut upeasti, sitä kohta enää tuskin huomaa karvan seasta.

13. päivä leikkauksesta

Minulla ja Lucalla on molemmilla kauhea ikävä pikku päivänsäde Fridaa. Frida on kuulemma nopeasti omaksunut Veetun kaverikseen, vaikka onkin etsiskellyt ja kaipaillut Lucaa. Veetullla meni muutama päivä tottua Fridan lähentely yrityksiin, mutta nyt kuulemma nukkuvat jopa samaan aikaan sängyssä! :) Ollaan saatu Fridalta kuvaterveisiä Helsingistä, neiti saa viettää aktiivistä koiranelämää puutarhassa juosten ja syksyiselle metsälenkillekin oli päässyt.

Fridan syyslookki

välillä malttaa nukkuakin