Lucan onnettomuudesta on nyt kulunut kolme viikkoa. Kuluneet viikot ovat tuntuneet loputtoman pitkiltä ja näin jälkikäteen tuntuu kuin leikkauksestakin olisi ikuisuus. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että voiton puolella ollaan ja kyllä tämä vielä tästä...
Käytiin keskiviikkona kontrollikäynnillä kouluni pieneläinklinikalla, aika oli varattu ortopedi Rainer Hõimille. Tarkoitus oli mennä jo viime viikonloppuna tarkistuttamaan jalka Suomeen leikanneella ortopedillä, mutta harmillisesti autooni tuli jokin sähkövika ja se vietti viikon korjaamolla. Ei siis päästykään Suomeen, mutta onneksi sain nopeasti ortopediajan tänne. Rainer Hõim tutki jalan ja lisäksi otettiin kontrolli röntgenkuvat, jotka lähetettiin myös Suomeen Koirakissaklinikalle. Kommentteina tuli, että hankala murtuma tosiaan mutta hyvin korjattu ja jalka näyttää toistaiseksi hyvältä. Murtumalinjat ovat tietysti edelleen täysin näkyvissä, mutta luu on pysynyt yhtenä kappaleena. :) Kehui myös miten hienosti Luca jo varaa jalalle kävellessään.
Juttelin vielä myöhemmin samana päivänä puhelimessa Lucan leikanneen ortopedin Evan kanssa. Hän oli katsonut kuvat läpi ja sanoi myös jalan näyttävän hyvältä. Kysyin Evalta vielä tarkemmin luuhun kiinnitetyistä kahdesta metallilanka lenkistä ja titaanilevystä. Minulta on kysytty voidaanko ne kaikki jättää lopullisesti Lucan jalkaan vai tarvitseeko myöhemmin tehdä vielä poistoleikkaus. Hätäpäissäni en silloin leikkauspäivänä edes tajunnut ajatella moista, olin vain kiitollinen että jalka saatiin kursittua kasaan keinolla millä hyvänsä. Nyt tarkistin tämänkin ja vastauksena tuli, että metallit on niin nätisti reisilihaksen sisällä lussa kiinni, ettei ole tarvetta ottaa pois elleivät ala joskus myöhemmin vaivaamaan (Hõim oli samaa mieltä), olisi turhaa uuden trauman aiheuttamista.. Luuhun kiinnitetyn titaanilevyn luuta vasten oleva pinta on huokoinen eikä aivan kiinni luun pinnassa sallien näin luun elämisen, nuoresta koirasta kun on kyse ja toivottavasti vielä monenmonta elinvuotta jäljellä.
Myös tulevaisuuden liikkumisesta / sen rajoittamisesta oli puhetta molempien ortopedien kanssa. Yhteenvetona: mitä enemmän metallia luuhun on jouduttu kiinnittämään, sitä kauemmin luun paraneminen kestää. Lucan reisiluumurtuman tyyppisen murtuman luutuminen kestää noin 8 viikkoa. Heikoimmillaan, siis murtumisherkin, luu on 3 viikkoa leikkauksen jälkeen. Saimme siis ohjeistukseksi ottaa nyt erityisen rauhallisesti, ja jatkaa rajoitettua liikkumista vielä 5 viikkoa. Kuntoutusmuotona vesiallasterapia olisi tällaiseen mitä mainioin, mutta sellaisen mahdollisuuden puuttuessa Virossa, ja koska Luca käyttää jo nyt jalkaa hyvin, saimme ohjeeksi tehdä 10 minuutin rauhallisen kävelylenkin aamuin illoin jotta jalka alkaisi vertymään. Uusinta kontrolli röntgenkuvat otetaan kahden viikon ja kuukauden kuluttua, siis 5 ja 7 viikkoa leikkauksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti